Pihalla

28.7 - 22.3.2008 Kivet odottivat kiipeilijää. Reitit olivat mukavasti kiivettävissä, jopa topattavissa, jos ei pelkää pientä nilkkoja vilvoittavaa kahlausta hohtavassa hangessa. Viime syksyn viimeinen ulkokeikka oli vielä mielessä, ja varsinkin rypistelyt egoterroristillä. Ei pitäis laittaa yksittäisen reissun suhteen tavoitteita, ainakaan kevään ekalle kerralle, mutta tiesin kyllä että tulen työstämään reittiä, jos se vaan on kuiva. Meinas jo tulla tuska, vaikka ei siis pitäis, kun on kerran päässyt pihalle ja kelikin oli kevättalven hienoin. Egoterroristissä oli upea valkoinen reunus, ja poski piti mantteloidessa painaa lähelle lunta. Pari reikää tuli sormeen ja kengät kastui kahdesti, mutta n.40min räkimisen jälkeen sain jalat mukaan ja toppasin reitin. Kivelle pääsi nousemaan kuivin jaloin, ja olisin tietysti voinut hypätä takas patjalle, mutta varmuuden vuoksi ylitin kiven. Kivi oli päältä hieman liukas ja keräilinkin itteni ihan komeesti alas pyllymäkeä. Kuumaa mehua oli onneksi vielä termarissa.

Heti toppauksen jälkeen aurinko sulatti puron lähtösloupeille.

Egoterroristi ja liukumäki 7a+

Peetu Rukalla.

Piti laittaa yks henkilökuvakin tähän lomaraporttiin. Eikö olekin tyytyväisen näköinen kaveri?

Vertikaalin cave Tre

Hiihtoloma alkoi kevyessä mankkasateessa. Vertikaalin neliömäärältään pieneen caveen on saatu asiallinen määrä muotoja. Haasteita riitti ja reitit olivat vaihtelevia. Kiitokset Antille ja Karille.

Onneksi sitä on myös notkea, eikä vain vahva. Herkkää ja vähän suorempaa seinää oli vaihteeksi mukava haastaa.

Olen kuullut huhuja, että tampereella kiivetään ilman paitaa? Pienessä tilassa tunnelma tosiaan tiivistyy viimeistään tunnin vääntämisen jälkeen - eli just silloin kun Hutungissa alkaa tulla jo niin kylmä että aattelee pitäiskö lähtee kattoo onko pihalla keliä...

Tässä hyppylähtö noseen ja matkustus koko roofin läpi ass-otteeseen roikkumaan. Antti sen selvitti.

Hutunki update

Topo de Mt. Hutunki (My list -tähän päivään mennessä)
päivitetty 14.2.2008

Reitin edessä siis route number vasemmalta oik. ja perässä arvio greidistä.

Kiipesin marraskuun sessioissa 5 reittiä. Nyt on työstetty yhteensä 17. Eli jos oisin saanut n.2000 tuntia lisäaikaa (yksityistä harjoitteluaikaa) 4 tunnin bouldertapahtumaan niin oisin ollut vahvoilla. Reittien vaikeudesta vaikea enää sanoa. Otteet on liukkaampia kuin alussa, enkä uskalla greidata 7b kovempaa. Alan sitä paitsi olla niin kovassa kunnossa, että "kutosta tai seiskaa-mistä sen enää tietää!" Reittejä on kyllä varmaan sinne 8a asti. Eli nähdään seinällä.

1. keltainen 7a

3. punainen 6b

4. mustakeltainen"Dr.G-strings" 6b+

5. viherpunainen 6a

6. keltainen keltaisilla tikeillä"Bleausart" *** 7a

7. keltainen vihreillä tikeillä 6c+ (kiree lähtö :)

8. vihreä 7a+

9. vihreä sinisillä tikeillä 6c

10. punainen punaisilla tikeillä "kinkkurullat" 6a

13. sininen "petit partage"***** 7a+

14. musta tai harmaa 6b

15. vihreä vihreillä tikeillä 6c

16. keltainen vihreillä tikeillä"Hei Bob"**** 6c (nyk.dyno vaikeampi)

18. punainen sinisillä tikeillä (kai se lähtö on jotain 7 )

19. sininen vihreillä tikeillä 7a (pystystä 6b)

21. sininen 6c+ (tasainen vääntö alusta loppuun)

23. keltainen keltaisilla tikeillä 6c (kinky)

Ja tähän loppuun vielä pari muistutusta. Ennen kuin taas ryntäämme ulos.



* Tarkista alastuloreitti, varo oksanhaaroja.













* Suojaa terävät selkärangan katkaisevat lohkareet esim. tyhjällä repulla. Tai mielummin padillä.







* Kun sormenpäät tihkuu verta ja kudosnesteitä, pidä tauko.

Vastarantaan käy!!

Kaivoin minäkin vähän arkistoja, illuminaattorin esimerkistä, ja ajattelin valaista Vastarantaa. Tämä haasteita tarjoamaton alue löytyy siis järven toiselta puolelta. Kuva eteläiseltä kiipeilysektorilta meille päin. (Emme siis asu kuitenkaan noissa omarantaisissa taloissa, vaan niiden takana missä muukin työväki asuu) Eri mieltä oleminen on sitten muuten vaan lähellä sydäntä, joten siitä kiiski mukaan tähän alueen eniten muuveja tarjoavaan reittiin.

Vastarannan kiiski 6a

Istumalähtö selkeiltä rappusilta erittäin miellyttävään otteeseen, kuten kuvasta näkyy. Siirrytään vasemmalle viistoon kahvoille, josta vasurin kurotus krimppiin. Tämän jälkeen oikea käsi jatkaa ylös pikku koloseen ja reitti on valmis topattavaksi.

Kiisken pitkä veto suoritetaan kuvassa oikealla näkyvästä sloupahtavasta hyllystä. Anu tässä lukee directiä reittiä ylös, mikä sekin on mahdollista. Toppi on kauttaaltaan karheaa ja kahvatonta.

Unelmia ja toimistohommia

Perjantaina satoi räntää, mutta haisteltiin Ilan kanssa kuitenkin, että keliä vois olla. Töissä oli vaan toimistotöitä ,kun oppilailla oli taksvärkki. Päästiin siis liikkelle vähän aikaisemmin.

Soiteltiin muillekin, mutta kommentit sateisesta Jkylästä oli: "täysin turhaa ajoa" (ei nimiä mut T.G:n kommentti)

Tuossa samalla kun tehtiin varjokuvia, naureskeltiinkin, että on tosiaan kurja keli.

Mä varjokuvasin et jos mul ois kolmas käsi joka tulis mahasta niin tän Egoterroristin 7a+ olisin jo mantteloinut. Ila taas otti muutenvaan arskaa kädet niskan takana.














Alkulämpäthän me otettiin Elohuvilla 7a+ , joka oli kans tosi lähellä, ekaa kiikkua en saanut tehtyä mutta muut putkeen jalat kiven alta lähtien. Ila oli kiivennyt reitin jo silloin kun mä vielä vietin aikaani enemmän esimerkiks just siellä elohuvissa.















Ila ja Unelma 7c. Alku meni todella helposti käyttäen salaista otetta (ei mikään helpotus, mut tekninen jätkä pystyy sitä käyttämään.) Kädet ylhäällä sloupeilla oli aikaa etsiä jalkaotteita - ja siinä se aurinkokin ehti sitten laskemaan - mutta lähellä oli sauhuttelut. (Ps. Ila a.k.a Tuunanan -kuten voi lukea uusimmasta (alppi)Kiipeilylehdestä)

















Kaupungin valot näkyy ja mä olin rystyset arkoina kuitenkin sitä mieltä, että oltiin tehty taas hyvää duunia ja tärkeitä suorituksia tulevaa ajatellen. Näyttelin itelleni peukkua, kun kotona ei kuitenkaan oikein voi hehkutella, sillä jos on neljä tuntia metsässä ja sitten tulee kotiin ja fiilistelee illan ja sitten tulee koneelle ja kirjoittelee blogia ja kattelee muiden blogeja... - siis parempi ja mukavampikin hoidella poikaa ja kiipeillä taas pian.

28.7

Pakko oli laittaa taas tähän alkuun poseerauskuva, vaikka eihän siinä oikein näy edes reitti, kahvikuppi on tungettu suuhun vain näytiksi ja asento on tekorento.




Joka tapauksessa fiilis oli hyvä keskiviikkona kun aamun tuntien jälkeen ajoin koululta suoraan metsään juomaan kahvia ja kiipeilemään.

Ennen kahvitaukoa Harmoniakivellä, eli reitit:
Weewoman 4c
Jämä 5a
Groger Grabit 6a
Fight the fight 6a
Harmonia 7a+

Harmonia meni ekaa kertaa, joten oli aika istahtaa padille ja laittaa koululle Ilalle viestiä, että hyvin menee ja kitkaa on, mites sulla? Koulullahan kitkaton päivä on mukavampi kuin metsässä ja päinvastoin.


Ei pitänyt, mutta menin kuitenkin (yllättäen) koittamaan Kuhan julmaa ihan vaan varovasti, yhden patjan kanssa kun olin liikenteessä. Näillä keleillä tuntuu kyllä vahvalta. Pystyin nousemaan aika rauhassa ja jäin kiinni siitä pikku listasta ennen yläkulmaa. Oikea käsi edelleen samassa paikassa ja jalat seinällä sain jatkettua vasuria ylös kantin päälle. Oikea käsi viereen ja siellä sitä nyt roikuttiin, minne on käyty hyppimässä ja rykimässä useampana kesänä. No perkule mun patja näytti aika pieneltä ja se oli sitä paitsi jo ihan liikaa oikealla. Olenhan mä nähnyt, kun kovat jätkät venyttää vasemmalle m.trapeziukset korvissa sitä yläkanttia, mutta enhän mä uskaltanut enää lähteä sinne roikkumaan vaan mantteloin suoraan siitä, melkein mun patjan kohdalta, suoraan ylös. Anulle mä otin kuvan että kato nyt ei se ole paljon noita kuusen alkuja korkeampi - sitä voi siis hyvin kiivetä yksinkin. Mukavampaa silti porukassa ja ehkä parilla lisäpatjalla, siis ensikertaan.

Pinsiö

Ossi Hiidenkiven släbillä. Sopivan otteetonta niin ei edes käsivarret pumppaa.

Pinsiön kivissä ei ole ikinä kasvanut sammalta - jääkausi varmaan vienyt mennessään.

Namukas 6c on kyllä ihan nimensä veroinen punnerrus. Syksyinen kitka riitti tällä kertaa. Suositeltavaa slouppia.