Yksikseen täytyy kiipeillä kivien matalia puolia. Tämä oli toinen kerta (päivä) Kjugessa ja ehkä jotain edistystä oli tapahtunut. Kiipesin reittejä 6a-6c, siis ylös asti, toki piti käydä yrkkäämässä pakolliset 7a:t, mutta ne oli joko korkeita, liukkaita tai liian vaikeita. Mun kunnossa siis ei ollut vikaa, mutta ei ollut aikaa jäädä työstämään. Ihan hienoja reittejä löytyi ja myös sopivan haastavia toppauksia, joten jäi hyvät fiilikset.
Tää oli oikeastaan eka reitti minkä kiipesin, lämmittelyjen jälkeen, joku 6c, ja toppaus olikin yllättävän kuumottava. Suoralta seinältä manttelointi auringonpaisteessa sai siirtymään vähän varmemmille reiteille. Kuva onnistui sillai hyvin, että on pitkästä aikaa kiipeilykuva minusta, jossa harventuvaa tukkaa ei niin huomaa.
