Vastarantaan käy!!

Kaivoin minäkin vähän arkistoja, illuminaattorin esimerkistä, ja ajattelin valaista Vastarantaa. Tämä haasteita tarjoamaton alue löytyy siis järven toiselta puolelta. Kuva eteläiseltä kiipeilysektorilta meille päin. (Emme siis asu kuitenkaan noissa omarantaisissa taloissa, vaan niiden takana missä muukin työväki asuu) Eri mieltä oleminen on sitten muuten vaan lähellä sydäntä, joten siitä kiiski mukaan tähän alueen eniten muuveja tarjoavaan reittiin.

Vastarannan kiiski 6a

Istumalähtö selkeiltä rappusilta erittäin miellyttävään otteeseen, kuten kuvasta näkyy. Siirrytään vasemmalle viistoon kahvoille, josta vasurin kurotus krimppiin. Tämän jälkeen oikea käsi jatkaa ylös pikku koloseen ja reitti on valmis topattavaksi.

Kiisken pitkä veto suoritetaan kuvassa oikealla näkyvästä sloupahtavasta hyllystä. Anu tässä lukee directiä reittiä ylös, mikä sekin on mahdollista. Toppi on kauttaaltaan karheaa ja kahvatonta.

Unelmia ja toimistohommia

Perjantaina satoi räntää, mutta haisteltiin Ilan kanssa kuitenkin, että keliä vois olla. Töissä oli vaan toimistotöitä ,kun oppilailla oli taksvärkki. Päästiin siis liikkelle vähän aikaisemmin.

Soiteltiin muillekin, mutta kommentit sateisesta Jkylästä oli: "täysin turhaa ajoa" (ei nimiä mut T.G:n kommentti)

Tuossa samalla kun tehtiin varjokuvia, naureskeltiinkin, että on tosiaan kurja keli.

Mä varjokuvasin et jos mul ois kolmas käsi joka tulis mahasta niin tän Egoterroristin 7a+ olisin jo mantteloinut. Ila taas otti muutenvaan arskaa kädet niskan takana.














Alkulämpäthän me otettiin Elohuvilla 7a+ , joka oli kans tosi lähellä, ekaa kiikkua en saanut tehtyä mutta muut putkeen jalat kiven alta lähtien. Ila oli kiivennyt reitin jo silloin kun mä vielä vietin aikaani enemmän esimerkiks just siellä elohuvissa.















Ila ja Unelma 7c. Alku meni todella helposti käyttäen salaista otetta (ei mikään helpotus, mut tekninen jätkä pystyy sitä käyttämään.) Kädet ylhäällä sloupeilla oli aikaa etsiä jalkaotteita - ja siinä se aurinkokin ehti sitten laskemaan - mutta lähellä oli sauhuttelut. (Ps. Ila a.k.a Tuunanan -kuten voi lukea uusimmasta (alppi)Kiipeilylehdestä)

















Kaupungin valot näkyy ja mä olin rystyset arkoina kuitenkin sitä mieltä, että oltiin tehty taas hyvää duunia ja tärkeitä suorituksia tulevaa ajatellen. Näyttelin itelleni peukkua, kun kotona ei kuitenkaan oikein voi hehkutella, sillä jos on neljä tuntia metsässä ja sitten tulee kotiin ja fiilistelee illan ja sitten tulee koneelle ja kirjoittelee blogia ja kattelee muiden blogeja... - siis parempi ja mukavampikin hoidella poikaa ja kiipeillä taas pian.